Moikka taas! Nyt olen vihdoin saanut projektikirjani luettua, ja pakko sanoa, että mulla oli jopa vähän haikea fiilis, kun kirja loppui. Olisin mielelläni lukenut hieman lisää Corinnen elämästä, sillä loppu jää kirjassa hieman avoimeksikin. Olin kuitenkin tyytyväinen Corinnen ratkaisuun lähteä tyttärensä kanssa Keniasta, sillä Lketinga muuttuu kirjan lopussa erittäin mustasukkaiseksi, eikä Corinne perheineen ole enää onnellinen.
Vaikka kirja vaikutti minusta aluksi hieman tylsältä, se muuttuu loppua kohden paljon mielenkiintoisemmaksi. Pidin kirjasta, sillä se kertoo länsimaisen ja Kenialaisen kulttuurin kohtaamisesta. Lukija voikin kuvitella itsensä Corinnen asemaan, jonka elämä Keniassa ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Hän sairastuu Keniassa olonsa aikana moniin tauteihin, useasti malariaan, syyhyyn ja hepatiittiin. Hän joutuu myös usein ongelmiin viranomaisten ja autonsa kanssa ja joutuu käytännössä karkaamaan hullun mustasukkaiselta mieheltään. Pidin kirjasta myös siksi, koska se oli kivaa vaihtelua normaalisti lukemiini kirjoihin.
Kirjassa vihastutti naisten huono asema ja virkamiesten epäreiluus. Ihmisten, joiden olisi tarkoitus auttaa, noudattivat pilkun tarkasti erilaisia säädöksiä, eivätkä olleet valmiita joustamaan hätätilanteissa. Jos apua halusi saada nopeasti oli maksettava lahjuksia, joiden hinnat olivat tajuttoman korkeita. Myös se vihastutti, kuinka huonosti valkoihoisia kohdeltiin Keniassa. Vaikka länsimaissa rasismi on selvästi vähentynyt, niin ei kuitenkaan ole käynyt Keniassa. Myötätuntoa herätti se, kuinka masai-heimon ihmiset osasivat iloita ja innostua meille arkisista ja täysin normaaleista asioista. Ihmiset kummastelivat autoa, tuoreita hedelmiä ja jopa pelkäsivät lentokonetta, eli "rautalintua".
Kirja opetti minulle, että mistä tahansa voi selvitä ystävien ja tukiverkon avulla. Pitää olla rohkea ja seurata unelmiaan. Pitää myös jaksaa taistella, eikä saa luovuttaa. Corinne kävi esimerkiksi läpi monta vaikeaa sairautta, ja otti synnytyksessä verta pelastaakseen lapsensa, vaikka hän olisi voinut saada hiv:in. Kirjan päähenkilö seuraa sydäntään, mutta ei kuitenkaan heitä aivojaan narikkaan. Hän pitää omanarvontuntonsa tallella huonosta naisten asemasta huolimatta, eikä alistu miehensä huonoon kohteluun. Hän osaa onneksi lopettaa oikealla hetkellä, ennen kuin mitään vakavampaa ehtii tapahtumaan.
Lopputulokseni kirjasta on se, että se on hyvä, ja se oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Suosittelen sitä kaikille, keitä kiinnostavat erilaiset kulttuurit. Ja vaikka et jaksaisi lukeakaan kirjaa, voit silti katsoa elokuvan! :)
Vaikka kirja vaikutti minusta aluksi hieman tylsältä, se muuttuu loppua kohden paljon mielenkiintoisemmaksi. Pidin kirjasta, sillä se kertoo länsimaisen ja Kenialaisen kulttuurin kohtaamisesta. Lukija voikin kuvitella itsensä Corinnen asemaan, jonka elämä Keniassa ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Hän sairastuu Keniassa olonsa aikana moniin tauteihin, useasti malariaan, syyhyyn ja hepatiittiin. Hän joutuu myös usein ongelmiin viranomaisten ja autonsa kanssa ja joutuu käytännössä karkaamaan hullun mustasukkaiselta mieheltään. Pidin kirjasta myös siksi, koska se oli kivaa vaihtelua normaalisti lukemiini kirjoihin.
Kirjassa vihastutti naisten huono asema ja virkamiesten epäreiluus. Ihmisten, joiden olisi tarkoitus auttaa, noudattivat pilkun tarkasti erilaisia säädöksiä, eivätkä olleet valmiita joustamaan hätätilanteissa. Jos apua halusi saada nopeasti oli maksettava lahjuksia, joiden hinnat olivat tajuttoman korkeita. Myös se vihastutti, kuinka huonosti valkoihoisia kohdeltiin Keniassa. Vaikka länsimaissa rasismi on selvästi vähentynyt, niin ei kuitenkaan ole käynyt Keniassa. Myötätuntoa herätti se, kuinka masai-heimon ihmiset osasivat iloita ja innostua meille arkisista ja täysin normaaleista asioista. Ihmiset kummastelivat autoa, tuoreita hedelmiä ja jopa pelkäsivät lentokonetta, eli "rautalintua".
Kirja opetti minulle, että mistä tahansa voi selvitä ystävien ja tukiverkon avulla. Pitää olla rohkea ja seurata unelmiaan. Pitää myös jaksaa taistella, eikä saa luovuttaa. Corinne kävi esimerkiksi läpi monta vaikeaa sairautta, ja otti synnytyksessä verta pelastaakseen lapsensa, vaikka hän olisi voinut saada hiv:in. Kirjan päähenkilö seuraa sydäntään, mutta ei kuitenkaan heitä aivojaan narikkaan. Hän pitää omanarvontuntonsa tallella huonosta naisten asemasta huolimatta, eikä alistu miehensä huonoon kohteluun. Hän osaa onneksi lopettaa oikealla hetkellä, ennen kuin mitään vakavampaa ehtii tapahtumaan.
Lopputulokseni kirjasta on se, että se on hyvä, ja se oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Suosittelen sitä kaikille, keitä kiinnostavat erilaiset kulttuurit. Ja vaikka et jaksaisi lukeakaan kirjaa, voit silti katsoa elokuvan! :)
Hyvä Juliaaaa!
VastaaPoista